Käyttäjän Tuukka blogi

Lienee mieltä rauhoittavaa hyväksyä se tosiasia, että ihmismielemme on oppinut jättämään huomiotta itsellemme ikäviä asioita. Emme me laita merkille heikentynyttä kuntoamme tai menetä yöuniamme vuosien saatossa kerääntyneiden muutamien merkityksettömien liikakilojen vuoksi.

Erään kerran istuin autooni ja käynnistin sen aloittaen matkani Porista kohti Kuopiota. Reitti ei ollut minulle tuttu, joten terveyttäni uhmaten nappasin autoa ajaessani etulasista navigaattorin ja napsautin sen päälle. Muutaman hetken mietittyään ja satelliittien kanssa viestejä vaihdettuaan tuo laite oli jo minua tarkemmin kartalla.

Kuvittelepa tällainen tilanne: olet ystäviesi kanssa aloittamassa golfkierrosta, asetat uudenkarhean pallosi valkoisen tiin päälle, otat lyöntiasennon ja heilautat mailaa. Hyvin nopeasti näet, että pallo ei lennä lähellekään pelialueen keskiosaa, kuten olit suunnitellut, vaan tavoittelee tällä hetkellä läheisen lammen pohjaa kilpaa kalojen kanssa.

Olin tässä yhtenä päivänä lenkillä ja alkoi sataa sanonnan mukaisesti kaatamalla. Vain 20 minuuttia aiemmin oli aurinko minulle vielä lempeästi hymyillyt laittaessani lenkkikenkiä kuistilla jalkaan. Tuli vakavasti mietittyä, onko paremman kunnon tavoittelu tämän kastumisen ja sateessa rämpimisen arvoista.

Erään asiakkaamme kanssa käymäni keskustelun lomassa minulta kysyttiin, ”Eikö jokaisesta aamusta voisi tehdä pienen juhlan, tai siis ainakin panostaa tuohon aamuun hieman enemmän, jotta koko päivä saisi positiivisen startin?” Vastasin jo tuolloin heti, että ajatus on mielestäni erinomainen.

Olen tilaamassa lounasruokalassa energiaa päivääni. Päivä on ollut kiireinen, ja jollain pitäisi nopeasti saada huutava nälkä vaiennettua. Tiskillä olevat aurajuustoperunat houkuttelevat, ja kermainen kastikekin on herkullisen näköistä - sopisi oikein mukavasti noiden perunoiden kylkeen.

Olet kuulevinasi syvän unesi keskeltä tutun heräämiseen kehottavan toistuvan äänimerkin. Ensimmäinen ajatuksentapainen on mallia negatiivinen ja pääpiirteiltään: ”Ei todellakaan ihan vielä”. Nouset kuitenkin sängyn reunalle istumaan, mutta et löydä lähellekään ryhdikästä asentoa, ja kuinka voisitkaan.

Työhyvinvoinnin puutteet tuovat suomalaiselle yhteiskunnalle vuosittain kymmenien miljardien menetykset. Puheissaan yhteiskuntamme elää ja vaurastuu olemassa olevista ja tulevista innovaatioista, mutta samalla kansamme yleinen hyvinvointi rapautuu vuosi vuodelta.

Erään määritelmän mukaan tyhmyys on sitä, että tekee kerta toisensa jälkeen samoja asioita uudelleen samalla tavalla, mutta olettaa, että lopputulos olisi uudenlainen. Valitettavasti tämän määritelmän mukaan joutuisimme tuomitsemaan suurimman osan suomalaisista. Miten muutoin voisimme käsitellä suomalaisten raskaiden elintapojen tuomaa nykyistä hyvinvoinnin masennustilaa?