Mittaamalla onneen

Tervehdys! Näin hankalan aamulenkin jälkeen on hyvä alkaa pohtimaan omaa elimistöä. Tietääksemme jotain itsestämme meidän pitää ottaa tekniikka avuksi. Hyvin harvoja arvoja (hieno sanapari!) omasta elimistöstämme saamme tietää ilman teknistä välineistöä. Painon, pulssin ja erilaisia pituuksia sekä ympäryksiä pystymme mittaamaan helposti ja näillä kyllä päästään hyvään alkuun. Vyötärön ympärysmitasta on hyviä muistisääntöjä olemassa ja jokainen voi itse mitata pulssinsa. Jos syke sohvalla Ridgen suudellessa Brookea televisiossa on pitkästä yli sadan, niin kannattaa ehkä alkaa pohtia syitä tilanteeseen - väheksymättä nyt yhtään Kauniiden ja Rohkeiden faneja.

Nykyään pystymme saamaan elimistöstämme näiden yksinkertaisten faktojen lisäksi mitä erilaisempia tarkempia tietoja. Itse kävin koko tämän maratontaipaleen aluksi Motiviren kehonkoostumusmittauksessa, josta tämän blogin yhteydessä otetut kuvatkin ovat. Tulos oli todella karua luettavaa. Läskiä löytyi ja alaraajat olivat epätasapainossa. Sisäelinten ympäriltä löytyi ylimääräistä, sanotaanko ihan tarpeeksi. Ja kuin finaaliksi, diskon viimeiseksi hitaaksi, puristusvoimani luokiteltiin ikäiselleni kaverille huonoksi.

Pienen pohdinnan jälkeen näkökulma kääntyi noista aika murskaavista tiedoista positiiviseksi. Onpa nyt ainakin jotain, mitä parantaa. Lisäksi alussahan kehitys tapahtuu nopeasti, tai ainakin pitäisi tapahtua, periaatteessa. Toinen positiivinen asia on ylipäätään tietoisuus oman elimistön tilasta. Nyt minulla on paljon tietoja, joita voin vertailla jatkossa.

Tuota kehonkoostumusmittausta positiivisempi kokemus olikin sitten maratonkoulussa tehty 3 km kuntotesti. Juoksimme tuon matkan sopivalla rennolla juoksutahdilla, jossa pulssi ei nouse liian ylös, vaan koko matkan piti pystyä puhumaan. Keskisyke olikin sitten alle 150 ja aika sitä luokkaa, että tuolla tahdilla reilu 42 km olisi mennyt alle viiden tunnin. Eikä olisi tarvinnut juosta 3 km kuin neljätoista kertaa. Helppoa kuin talon nostaminen.

Lisäksihän minulla kulkee koko ajan nykyisin mukana askelmittari, josta syötän tietoja järjestelmään. Askelten päivittäinen mittaaminen on yllättänyt minut, kahdella tavalla. Ensinnäkin, kuinka nopeasti askeleita voi saavuttaa. Ja toiseksi, myös sen huomaa erittäin helposti, jos on päivä mennyt levossa.

Kaikkiaan näistä erilaisista mittauksissa on jäänyt sellainen kokonaiskuva, että ne ovat tärkeitä, mutta eivät kuitenkaan vähennä työnteon ja järjen käytön määrää. On tärkeää pitää mielessä, että on sitä ennenkin treenattu. Juoksemista esimerkiksi voi treenata juoksemalla. Tai nyt, kun on unohtunut blogin ääreen lenkin jälkeen, niin hygieniaa kannattaa hoitaa esim. suihkulla. Vieläpä säännöllisesti.

Terveisin Ossi Rajala