Ossi Rajalan lähtölaukaus maratonille

Kesäkuussa istuin helsinkiläisessä ravintolassa lounaalla ystäväni Tuukan kanssa.

Ruokailun lomassa tuli puheeksi terveys, kuten meillä nykyisin usein keskenämme tulee. Lieneekö syynä toisen harmaantuminen ja rypyt silmien ympärillä, vai yleensä vain viisastuminen. Itse haluan uskoa viimeiseen. Läheisten vastaväitteet unohdamme tässä yhteydessä.
 
Pohdimme asioita eri kulmilta. Liikunta, ruoka, lepo ja yleensä terveyden ylläpitämiseen vaikuttavat asiat aiheuttivat monenlaista parran pärinää perinteisen suomalaisen buffet-pöydän ympärillä. Keskinäisen ivaamisen lomassa tuli puheeksi elämän asenne ja siihen liittyvät tavoitteet. Jokainen meistä. Varsinkin kaltaiseni hedonistinen maailmantutkailija tarvitsee selkeitä tavoitteita. Siinä tulin sitten, ilmeisesti keskustelumme ylösnostattamana, lipsauttamaan että voisin kaivata haastetta - kunnon haastetta.

Omasta terveydestä huolehtiminen on nimittäin kaikesta huolimatta aika haastavaa, kuten nykyään on tapana sanoa. Vanhassa ilmaisussahan se olisi ollut vaikeaa.Puhutaan nyt sitten vaikeasta tai haastavasta, totuus on kuitenki että tarvitaan välitavoitteita, jotta kokonaistavoite ei häviä.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että on halu. Mikä olisi sitten se kunnon välitavoite eli haaste. Keskustelumme lomassa muistin Tuukan "joskus" puhuneen muun muassa juoksemisen terveysvaikutuksista. Koska olen jo viime kesänä ylittänyt erään välitavoitteen puolimaratonin muodossa, seuraava askel on luonnollisesti petrata siitä. Eihän tässä voi tossut paikalleen jäädä, sanan mukaisesti.

Palataanpa nyt siis hetkeksi siihen ravintolan pöytään. Keski-ikäistyvä, epätoivoisesti nuoruudessa elimistön osalta roikkuva mies uhoaa kaverilleen. Haaste. Mieli askartelee:"Voisiko sitä? Tästä ei ole sitten paluuta! Mitä jos minä vaan sanon. Ei! Ei siinä ole järkeä. Mutta. Jos kuitenkin on." Niin se 38v. "nuori mies" sen sitten sanoi.

"Koska se Tukholman maraton on.Mitä jos mä kuule juoksisin sen ens kesänä."

Olisihan se pitänyt arvata, että Tuukka tuohon ajatukseen välittömästi tarttuu. Hetken päästä olimmekin jo sopineet, että kesäkuussa 2012 osallistun Tukholman maratonille ja tämän lisäksi raportoin seuraavan runsaan puolen vuoden ajan säännöllisesti ajatuksiani ja tuntojani Motivire-sivustolla.

 Tässä siis nyt ollaan. Ensimmäistä raporttia kirjoittamassa. Saatte seurata taivaltani kesäkuun alun tavoitteeseen saakka täältä.

Lenkkeily ja näin muodoin harjoittelu,on pienen tauon - lue:kesän, jälkeen nyt aloitettu. Ensimmäisillä lenkeillä muistin taas koko juoksuharrastukseni avauksen v.2010 talvella. Kaksi ensimmäistä lenkkiä sitä luulee kuolevansa ja ihmettelee miksi kukaan kehuu juoksemista mukavaksi harrastukseksi. Sama kuin tykkäisi lekan alle jäämisestä. Kolmannella lenkillä homma alkoikin jo luistaa. Ainakin vähän paremmin. Nyt kun lenkkejä on jo muutama takana, niin alkaa taas välillä tulla jo kaipuu lenkkareiden päälle juoksemaan ja näin syksyllä lätäköitä hyppimään.

 Paluu sulkapallokentällekin on tapahtunut. Kentällä huomaa täydellisesti oman kunnon kehityksen. Kun painoa on vähemmän ja liikettä vähän enemmän niin ratkaisut kentällä ovat hieman harkitumpia. Vielä on kun olisi taitoa, niin kyllähän se smash eli tappolyöntikin lentäisi verkon yli. Haasteellisimmaksi asiaksi sulkapallon suhteen onkin muodostunut täydellisen pelivarustuksen ottaminen hallille mukaan.Pyyhkeen tai vaihtosukkien unohtaminen ei niinkään harmita. Sulkapallon pelaaminen kuitenkin ilman mailaa tai pelikenkiä on hieman haasteellisempaa. Mailoja onneksi voi
 vuokrata ja parketti on paljaille jaloille suht armollinen.

Maratonkoulukin tuli jo aloitettua yhteislenkkien ja parin oppitunnin muodossa. Jo ennen maratonkoulua kävin Motivireen kuntomittauksissa, koska täytyyhän katonrakentajankin lattiassa käydä. Maratonkoulussakin kävimme jo ensimmäisen testijuoksun, mutta näistä ja testaamisesta yleensä myöhemmin lisää.

Tervetuloa mukaan mukulakiviselle - ja välillä paljasjalkaiselle,kuten olen jo joutunut huomaamaan - matkalleni kohti kesäistä Tukholmaa.
 

terveisin Ossi Rajala