Super-Maija näytti, ettei koskaan ole liian myöhäistä

Maija Karhusta kuvaillaa positiiviseksi. “Toisinaan jopa liian positiiviseksi.” Maija lisää iloisena. Hän on varsinainen supernainen ja upea esimerkki siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Karhunen sairastui syöpään mutta onneksi hoitojen avulla hänet saatiin takaisin elämän syrjään kiinni. Hoidot kuitenkin vaativat veronsa. Maija väsyi niin ettei hän enää jaksanut kulkea edes viiden minuutin matkaa lähikauppaan ilman taukoja, hänen hiuksensa alkoivat tippua ja päivittäiset askareetkin alkoivat tuntua vaikeilta.

“Rappuja en pystynyt kävelemään enkä polkupyörääkään polkemaan. Olin enne hirveän innokas käymään kaikkialla, teatterissa ja kaikkea. Nyt olin menettänyt sen kaiken, en jaksanut enää tehdä mitään. Aloin syödä siihen masennukseen, ostin melkein joka päivä hillopitkon ja istuin syömään sen kokonaan.” Maija myöntää. Päivittäinen elämä alkoi tuntua vaikealta ja jopa masentavalta. Silloin hän havahtui oman kuntonsa heikentymiseen, pysähtyi myöntämään itselleen, että jotain pitäisi tapahtua.

“Mulla on kasvimaa ja ystäväni auttoi minua sitä hoitamaan. Istuin kasvimaan reunalla ja käänsin maata, pysähdyin hetkeksi ja totesin, että nyt on tehtävä jotain tai mä kuolen. Ihan todella ajattelin niin.” Maija kertoo. Ajatus muutoksesta ja haave paremmasta hyvinvoinnista alkoi kyteä Maijan mielessä.

Muutos on kuitenkin hankala tehdä yksin, sen aloittamiseen ja toteuttamiseen tarvitaan ryhmäapua tai edes yksi auttava ihminen. “Aloitin kävelemällä kotonani edestakaisin.” Maija toteaa ja nyt nauraa ajatellessaan miten pienestä hän lähti liikkeelle. “Syksyllä näin mainoksen jossa haettiin ihmisiä joiden piti olla ylipainoisia ja sairastaa diabetesta elämänmuutokseen. Tuijotin mainosta ja ajattelin, että tämä on minun oljenkorteni. Nostin puhelimen ja soitin ja pääsin mukaan ohjelmaan.” Karhunen muistelee. Hän lisää nopeasti. “Siis mehän aloitettiin ihan A:sta. Aloitettiin rappujen kävelemisellä –ja yhä edelleen kävelen aina raput enkä käytä hissiä–, opettelimme ihan alusta uudelleen se, että miten syödään terveellisesti.”

Ensimmäisen elämäntapamuutosremontin vuoden aikana Maija tiputti 20 kiloa. Hän (kuten muutkin jumpparyhmäläiset) tahtoi jatkaa uudessa hyvinvoivassa elämässään mutta yksin se tuntui kovin vaikealta. Hän aloitti jumpan ohjaamisen. Hän hyppäsi kapuloihin ja alkoi vetää jumppaa, joka hänet oli aikaisemmin innostanut mukaan liikkumaan.

“Mä olen niin mahdottoman tyytyväinen itseeni.” Maija toteaa ylpeällä äänellä. Mekin olemme hänen tarinansa jakamisesta erittäin ylpeitä.

Motivireen Karhunen tutustui kun hän osallistui kyykkyhaasteeseen. Sen jälkeen hän on osallistunut moneen valmennukseen. “Poikani kysyikin, että onkohan tässä nyt liikaa muttei se ole kunhan pitää itsestään huolen. Lähes jokapäivä liikun, se on osa elämääni. Sunnuntaisin on lepopäivä. Liikun monipuolisesti, silloin ei kyllästy.” Maija neuvoo.

Maijan ruokavaliokin on muuttunut kevyemmäksi, mutta pullaa hän syö yhä kerran viikossa. – Se on osa elämää ja tervettä herkuttelua. – “Hiilihydraatteja olen jättänyt pikku hiljaa pois päin. Leipää söisin paljonkin mutten vain osta pusseittain. Päivittäinen pullapitko vaihtu yhdeksi pullaksi viikossa.” Maija naurahtaa. Karhunen kertoo, että hän on muuttunut ihminen. Hän on energisempi ja jaksaa arjen askareissa ongelmitta. Se ei ole enää itsestään selvyys, sillä terveys heikkeni elämän varrella.

“Mä oon ihan kun uus ihminen. Toisinaan tuntuu, että oon ihan kakara kun teen niin paljon kaikkea ja olen mukana kaikessa. Siis kyllähän itseäkin oikein naurattaa kun olen aina äänessä.” Maija huudahtaa.

maijanportaat

Maija kävelee pari kertaa viikossa nämä portaat, joita on 426 kpl.

Motivire Facebookissa:

Arvonta suoritettu, verkkovalmennukseen pääsivät mukaan arvalla :
- Marianna Grönberg
- Sanna Jääskeläinen
- Tanja Malm

Onnea voittajille
Voittajille on jo lähetetty henkilökohtaisesti tietoa voitosta.
... See MoreSee Less

View on Facebook

Pin It on Pinterest

Share This